Juuri on itsellani telkkari auki ja kuuntelen uutisista bussi turmasta Espanjassa.Kauheaa kun niin moni on kuollut...Ja kauheaa sekin,että rattijuoppo on syyllinen tähän,en sillä että pystyisin tuntemaan sääliä tuota rattijuoppoa kohtaan vaan kyllä tulee sellanen turhautunut olo,että eikö noita rattijuoppoja saada koskaan kuriin!Eikö ole mitään keinoa?Tässä ihminen tuntee usein monenlaisia nekatiivisia tunteita jotka vaihtelevat suuttumuksesta jopa vihantunteeseen,mutta ne kaikki tunteet ovat luonnollisia ja uskovankaan ei pitäisi niitä sysätä pois.Jumala on luonnut meille tuntteet ja miedän ei tarvitse niitä hävetä,jopa Jumala sallii suuttumuksen ja jopa vihantunteen,mutta silloin siitä tulee synti jos annamme sen juurtua sydämeemme ja alkaa kasvamaan siellä huonoa hedelmää.Me emme voi itse tunteillemme mitään,eikä meidän tarvitsekaan!Vaanmitä meidän tulee tehdä on sanoa Jumala sinä näet nämä tunteet,ota sinä näm,annan ne sinulle.Paranna sinä minun haavani.Sisäinen parantuminen on minua lähellä sydäntä ja se on lähellä Jumalankin sydäntä,hän haluaa parantaa sinun haavasi jotka ovat sydämessäsi ja sielussasi.Mutta palataakseni siihen mistä ajatukset lähtivätkin nousuun eli onnettomuuteen Espanjassa,haluan sanoa,että tämä on asia joka pysäyttää ja saa ihmiset miettimään elämää ja kuolemaa.Ne on kaksi niin isoa asiaa jotka vievät aina lähelle Jumalaa.Jotkut kokevat sen auttavaksi kun voi mennä Jumalan luo,mutta joillekin se on kipeä paikka ja tuntuu että se vie kauemmaksi Jumalasta.Mutta Jumala ei mene meistä koskaan kauemmaksi ja kestää tunteemme ja ajatuksemme.Minä koen Jumalan lohdun paikaksi tälläisissä tilanteissa...