keskiviikko, 20. elokuu 2008

Ei otsikkoa

Juu ei mennyt ihan kesäloma suunnitelmat niin kuin aattelin :(!Koira sairastu ja kaikki matka suunnitelmat mönkään...huoh...kotona neljän seinänsisällä sadetta pitämässä,se on mun lomani :(...Ei tässä saa enää mistään kiinni,eikä mitään järkevää irti itestään.Töiden jatkumisestakin neuvotellaan huomena.Eilen poikkesin työpaikalla moikkaamassa pomoa ja sainkin heti olla töissä 30 min.kun hänellä menoa ja lupasin jäädä sitten hetkeksi hyvää hyvyyttäni,kun pomo oli jäänytkin yllättäen yksin.Eli mulla ei olekaan työkaveria enään.No ei se mua harmita,me oltiinkin niin erillaisia ja mua joskus jopa ahdisti olla hänen lähellään...Hei heti kun aloin kirjottaa kurjasta lomasta niin aurinko alkokin paistamaan,jaaha mun ois varmaan rynnättävä ulos!Kyllä taivaan iskällä on huumoria.Ilmat on olleet vielä niin lämpimiä,että ei koirien kanssa kauheesti voi lenkkeillä,mutta muuta puuhastekua kyllä on.Laitoin tarhaakin kuntoon tässä,oli jo pitkään pitänyt yksi homma hoitaa ja JEE sain sen tehtyä.No jospa tämä ei niin paha loma oiskaan.Eilen vielä töissä oli sellanen olo,että töihin sitä joutas,mutta sitten toisaalta on mussa vikaa jos en vapaasta nauti!Pakko nauttia,nyt opetellaan!Taidan mennä koiria katsomaan kohta ja sitten sienimetsään.Jos tuo aurikon oottas,että saan kahvin keitettyä ja juotua,sekä laitettua pyykit koneeseen,niin pääseen nauttimaankin siitä,mutta ennen kuin menen kirjotan jotain mulle tärkeetä.Mä sain viikonloppuna kutsun vetämään ylkkää yhteen isompaan tapahtumaan jonne tulee useita pastoreitakin.hmm...Aikas pieni ja arka olo ja ennen kuin kerkesin miettiä tätä jännitystä lupauduin.Mullahan siis on ihan todettu paniikkihäiriä.Sanotaanko,että taitaa olla huumoria Jumalalla edelleen niin kuin jo aikasemmin sanoin,kun laittaa tälläsen johtamaan ylkkää.Sanotaan että ei pääse ylpistyy ainakaan ja tuntee itsensä niin pieneksi ja huutaa joka kerta Jumalaa apuun.Joskus mua jännittää niin että kädet tärisee sielä soittimen takana niin että ei voi asetella sormia soinnuille,mutta silloin nostan katseeni isääni ja hän on aina auttanut.Mulle on ihan sama onko mun ylistystä kuulemassa monta pastoria vai muutama oma seurakuntalainen,niin aina jännittää ja aina samaa pienuutta tunnen siinä paikalla.En siis mitenkään ylpeilläkseni tuota tuumannut,että joudun pastori joukon eteen,mutta jos Jumala on minun kanssani niin mitäpä jännittämään,"niin sano se tuolle mun pääkopallekin".Tässä vaan iski se todellisuus että sellainen tilaisuus on nyt sitten tulossa jne...Pitää ruveta käytännössä harjottelee joitakin kappaleita,että on mistä valita kun Herra sanoo,että tämä ja tämä kappale nyt...Ylistyksen johtajahan ei ole mikään esiintyja vaan Jumalan välikappale jonka haasteena on johtaa Jumalan kansa Jumalan läsnäoloon ja ylistykseen ja palvontaa!Se kerrottakoon tässä vaiheessa.Eli mitään esiintymiskuumetta mulla ei voi olla,vaan sitä pienuuttaa,kun ei inhimillisesti osaa,mut jotenkin Jumalan armosta sitä vaan mennään eteenpäin...No joo mutta nämä mun tuumailuja ja pilveenkin jo kerkes mennä,eli kahvit ja pyykit ja sit koirat ja sit sieni metsä jos kerkeen:)...

maanantai, 11. elokuu 2008

Ei otsikkoa

Kyllä se kesä sitten on mennyt...tai no nyt mulla on lomaa,siis kesä lomaa tämä kuukausi ja ajattelin että kerkeen taas tännekin kirjottamaan.Mun työni lisääntyi tosi nopsaan 5pv viikossa ja 4h jokapäivä...sanotaan että näiden kotitöiden lisäksi homma ei meinaa pysyä ihan hanskassa ja nyt kun yksi koiristani on sairastellut niin tuntuu aikas kauheelta välillä.Meinaa ahdistaa ja joskus päässä pyörii etten jaksa...Yksi ilta oli niin väsy että itkin vaan...En tiedä onko tämä Jumalan tahto vai ei???joku fiksu kun tietää niin kerro!

Ylistyksen puitteessa menee hyvin ja se työ ei tunnut raskaalta!Nimittäin Jumala avas mulle ovet ylistyksenjohtajaksi soittimeni kanssa tai siis laina soittimen kanssa.Vaikka olen vasta vähän aikaa harjotellut niin soittaminen soinnuilla jo sujuu hyvin ja kun on käytössä ammattikosketinsoitin niin ei tarvii kuin osata soinnuilla soittaa;)!Tää on kivaa!!!Mutta se miten tie siihen johtamiseen avautui oli ihme!Eräässä seminaarissa minulle sanottiin että istu soittimen taakse ja johda seurakunta ylsitykseen ja niin olen nyt tenyt siitä asti ;)!Se eka kerta jännitti mut meni hyvin(vaikka ite sanonkin) ja vielä isossa seminaarissa,huh...

Mä oon ihan innoissani,kun syksy tulee,silloin mä piristyn ja voi koirien kanssakin harrastaa ihan toisella tavalla,JEE!Tervetuloa syksy kaikkine väriloistoinesi.

No mutta kait mä jaksan vielä tätä rumpaa tai totun tähän,pakko kait että pysytään koirien kanssa leivissä :)...SHALOM!

ps.Syksyllä mä taas innostun kirjottaa ihan toisella tavalla,että sitten täälläkin tapahtuu jo enemmän...

keskiviikko, 4. kesäkuu 2008

Ei otsikkoa

Niin se aika vaan lipuu ja elämässä tapahtuu :)! Sain nimittäin töitä !Aivan ja sellaista,että voin jatkaa hommia kotonani ja käyn sitten lisäksi kodin ulkopuolella tekemässä 4 h muuta työtä.Palkka ei ole päätä huimaavaa,mutta jos kesä sujuu hyvin minut työllistetää "kunnon" palkalla.Päivään tulee kyllä silloin lisää tunteja,mutta silloinkin vain 1-2 h lisää :)!!!Kiitos Jumala JEEEEEdance.gif,pikku tanssit Herralle!

Lauantaina pitäs mennä koiran kanssa näyttelyyn , JUMALA jelppaappa sieläkin..."Huokauksia sivussa Iskälle..."

Olen aloittanut myös uuden harrastuksen kaiken uuden ohessa.Opettelen soittamaan kosketinsoitinta.Sain ystävältäni 2000e pimputtimen lainaa,siis 2000e joku luottaa Jumalaan,kun antaa sellaset mulle,heh...Nyt olen oppinut kuin ihmeen kaupalla jo soittamaan jotain ;)...infoan tännekin miten harkat etenee...

Jumala vois antaa vielä mun miehelle työn niin kaikki ois taas paljon paremmin...

Koska olen vasta uuden työni aloittanut niin tuntuu että väsymys painaa ja kotihommat päälle ja vanha työ,niin en taida jaksaa enempiä "runoilla" tänne,mutta kunhan elämä asettuu uomiin ja päivään tulee joku rytmi niin sitä jaksaa toisella tavalla.Mutta täss väsyn ihmisen sekavat aatokset...

 

maanantai, 26. toukokuu 2008

Ei otsikkoa

Jumala on niin ihana.Kaiken kaaoksen keskellä olen saanut kokea Jumalan rauhaa!Mieheni joutui yht´äkkiä työttömäksi joka on aina suuri asia ja suuri kriisi perheelle!Kun uutinen mieheni joutumisesta työttömäksi saavutti minut,oli aivan shokissa.En osannut kuin itkeä ja tuntui,että nyt menetämme kaikken,kodin ja minä työni ja koirat jne...Rahaa ei ollut ja jääkaappi oli tyhjänä...Jumala sanoi lähde ja aja 48km kokoukseen ja tankissa jo Bensa valo paloi...Ei kertakaikkiaan mikä pyyntö Jumalalta!Ei olisi mitenkään mahdollista,että Bensa riittää ja miten pääsen pois...Mutta päätin mennä.Jumala teki ihmeen!!!Bensa riitti ja Kokouksesta lähtiessäni minulla oli mahatäynnä ruokaa ja rakaa 300e rahaa!!!Aivan 300e,WAU!!!Jumala oli puhunut ihmisille suoraan,että minä tarvitsen rahaa,keltään en pyytänyt!Eikö ole ihmeitä tekevä Jumala!

perjantai, 2. toukokuu 2008

Ei otsikkoa

Näin se kesä on sitten tullut tai minä luokittelen jo tämän kesäksi kun lämmintä on yli 20 astetta!!!Eihän tuo mun niiskutus tauti sitten ottanut parantuakseen vasta kuin lääkärissä käynnillä.

Mä olen jo pitkään rukoillut kun ollaan muutettu tänne maalle,että anna mulle Jumala täältä kylältä läheltä ystäviä ja että tutustuisin näihin naapureihin,mutta valitettavasti nämä naapurit ei ole juuri tuttavuutta tulleet tekemään ja uutena ihmisenä se on vaikeaa tehdä se aloite.Joskus olen miettinyt tehdäkö tikusta asiaa,että pääsis edes juttusille???Oikeesti!No nyt tapahtu sellanen kurja juttu joka päätty kyllä kivasti,mut tais olla Jumala jotenkin mukana...No tuossa naapurissa asuu sellanen nuori nainen hyvin saman ikänen kuin minä ja siltä karkas koira.Se sitten eilen ajeli tohon pihaan ja kyseli onko koiraa näkynyt ja siinä sitten vaihdoimme numeroita,että jos koira näkyy niin ilmotan...No jokatapauksessa jo illalla tekstailtiin ja hän purki huoltaan ja minä tsemppasin(kannustin) ja tänään sitten tuli tekstari,että koira palannut kotiin ja kutsu kahville!!!Arvtakaapas käytänkö kutsun,no ihan VARMASTI :)!!!dance.gif

Toinen asia jonka kanssa ollen joutunut kampailemaan yhdessä ystäväni kanssa on koulukiusaus.Ystäväni 9 vuotiasta poikaa ollaan alettu kiusaamaan koulussa.Hänen nimellään ollaan lähetelty kirjeitä toisille oppilaille ja haukuttu niissä kirjeissä heitä!Mitä tämä kertoo,se kertoo osaltaan kivusta mitä lapset tänä päivänä kokevat sydämessään.En tiedä kuka tämä lapsi on joka näitä kirjeitä kirjoittaa,mutta uskon tämän olevan seurausta jonkin sortin pahasta olosta!Ystävälleni joka on tämän kiusatun pojan äiti on asia vaikeampaa,mutta minä näin sivusta seuranneena taasen näen asiasta useamman näkökulman.En ala spekuloimaan millaisesta perheestä tämä lapsi/kiusaaja on,mutta kirjoitan yleisesti lasten pahasta olosta.Olen työskennellyt lastenparissa ja se huutava pahaolo joka on lapsilla,on huolestuttavaa.Jotkut lapset reakoivat hyvin voimakkaasti perhen asioihin.Joillakin saattaa olla perheen asiat O.K,mutta tämän maailman tarjonta kaikkine väkivaltaisine peleineen ja ohjelmineen tuovat lapselle pahaa oloa.Tiedän yhden pojan joka on 9 vuotias ja pelaa K-18 pelejä ihan surutta ja on vielä uskovan kodin lapsi.Mietin vain sitä onko meillä uskovillakin jo niin suuri siedätys ettemme tajua pelätä(puhun nyt myös itsellenikin) mitä tämä maailma on meihin ruokkinut! onko meidät kyllästetty niin tämän maailman pahuudella,että me kujemme kuin silmälaput silmillä.Sanassa kuitenkin sanotaan Room.12:2 " Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä".Jumala siis tiesi kuinka helppoa on mukautua tämän maailma mukaan.En syytä,en osoita sormella,koska puhun yhtälailla itsellenikin.Mutta ajatus mikä minulle nousi on se,että jos me aikuiset emme vartioi itseämme,niin emme voi suojella lapsiammekaan.En usko etteikö aikuinen oikeasti näe pahana sitä,että lapsi pelaa K-18 pelejä jossa tapetaan ihmisä kaduille,röystetään,käydään maksullisissa naisissa jne...En usko että tämä 9 vuotias tietää vielä parastaan ja hän on sanonutkin,että kun kaveritkin pelaa,niin ne ei uskovien perheiden lapsetkin pelaa!Siksi niin usein näillä ei uskovien perheiden lapsien onkin niin paha olla ja se ilmenee niin monella tavalla esim.kiusaamisena,mutta ME USKOVAT haluan vain herättää hiukan!!!Ja yhden kysymyksen esittää, voiko enään mistään eroittaa kuka lapsi on uskovasta perheestä ja kuka ei???Minulle se on HYVIN vaikeaa työskennellessäni lasten parissa.En edelleen yleistä,jos kolahti niin mieti miksi?